Kansalaissodasta kommunistien nousuun

Kirjallisia alkuperäislähteitä työväenyhdistyksen toiminnasta vuodesta 1916 vuoteen 1932 ei ole juurikaan käytettävissä. Yhdistyksen pöytäkirjat tältä ajalta ovat ilmeisesti tuhoutuneet, joten yhdistyksen vaiheita kyseisellä ajanjaksolla voi kuvata vain pääpiirteittäin.

Työväenyhdistyksen toiminta lopahti kansalaissodan sytyttyä, koska punaisten asema kävi paikkakunnalla tukalaksi.⁴⁸ Punaiset kokivat helmikuun alussa Pohjois-Suomessa ratkaisevat tappiot ja punakaartilaisia alkoi virrata pakolaisina mm. Kuusamon kautta Venäjälle.⁴⁹ Suojeluskunta perustettiin Kuusamoon lähes kuukautta myöhemmin kuin naapuripitäjiin eli vasta 10.2. 1918. Syynä tähän oli varmasti se, että työväenyhdistyksen toiminta oli hiipunut Kuusamossa, eikä sitä pidetty uhkana valkoisille.⁵⁰ Punakaartia ei perustettu koskaan Kuusamoon, vaikka Paavo Huttusen johdolla sen perustamista ehdotettiinkin työväenyhdistyksen kokouksessa syksyllä 1917.⁵¹ Suojeluskunta laati heti toimintansa käynnistyttyä listan työväenyhdistyksen johtohenkilöistä, jotka tulisi pidättää. Kalle Karvonen kertoi, että tieto kuitenkin vuoti useiden pidätettävien korviin etukäteen, ja he lähtivät nopeasti rajan yli Muurmanniin.

Aktiivisimmat työväenyhdistyksen miesjäsenet olivat olleet ratatöissä Muurmannissa jo 1917 ja palasivat näin tutuille seuduille.⁵² Monet työväenyhdistyksen jäsenet liittyivät Muurmannin suomalaiseen legioonaan, jonka järjestäytyminen alkoi helmikuussa 1918. Kuusamon seutu säilyi kuitenkin koko kansalaissodan melko rauhallisena lukuun ottamatta maaliskuun lopulla ja huhtikuun alussa rajan takana käytyjä taisteluita.⁵³

Kuusamon Työväenyhdistyksen jäsenet palasivat rajan takaa vuoden 1919 kuluessa. Kalle Karjalaisen mukaan osa palanneista pidätettiin ja heitä kohdeltiin "epäinhimillisesti". Työväenyhdistyksen toiminta oli ollut luonnollisesti keskeyksissä, eikä vielä vuonna 1919 toiminnan uudelleen käynnistäminen näyttänyt kovinkaan lupaavalta. Kalle Karjalaisen kirjoittaman raportin mukaan "Työväentalo täällä on ja sen omaisuus mennyt, talosta on jäljellä enää seinät. Kaikki mitä irtainta on ollut se on sieltä hävinnyt, eikä vieläkään ole saatu sitä käyttöömme. Taloudellinen toiminta on ollut lamassa eikä mitään työväenyhdistyksen toimintaa ole ollut kansalaissodan alusta asti, eikä ole vieläkään tietoa milloin päästään alkuun."⁵⁴ Näyttämö- ja huvitoimikunta toimi kuitenkin jo vuonna 1919 ja siitä saatiin otettua valokuvakin.⁵⁵ Muu työväenyhdistyksen toiminta käynnistyi verkkaisesti vuoden 1920 aikana, ja seuraavana vuonna yhdistys osallistui kunnallisvaalivalmisteluihin. Etsivän Keskuspoliisin raportin mukaan se päätti myös tilata 200 kappaletta "kunnallisvaalinumeroa" Pohjan Kansa lehteä. Kyseinen lehti toimi Suomen sosialistisen työväenpuolueen äänenkannattajana Oulussa. Kuusamon Työväenyhdistys oli raportin mukaan lähettänyt vuonna 1921 edustajan Suomen sosialistisen työväenpuolueen piirikokoukseen Ouluun sekä osallistunut valtiollisten vankien auttamiseen. Työväenyhdistyksen jäsenistö oli myös toimittanut eduskuntavaaliehdokkaiden äänestyksen, ja kaikki valitut olivat Etsivän Keskuspoliisin mukaan kommunisteja.⁵⁶ Työväenyhdistyksen toiminta oli tuolloin hyvin vähäistä, eikä kommunistien asema ollut vielä niin hallitseva työväenyhdistyksessä kuin EK:n raportti antaa ymmärtää.

Etsivän Keskuspoliisin mukaan Kuusamon Työväenyhdistyksen toiminta loppui 22.4.1922 pidettyyn kokoukseen ja seuraava kokous olisi järjestetty vasta 10.4.1927. Toiminnan seisaus johtui EK:n mukaan siitä, että yhdistyksen toiminta olisi kielletty sen osallistuttua vuonna 1923 lakkautetun Suomen sosialistisen työväenpuolueen toimintaan.⁵⁷ Kuusamon Työväenyhdistyksen toiminta ei kuitenkaan kokonaan loppunut, vaikka kokouksia ei pidettykään. Työväenyhdistyksen toiminnan kieltänyt päätös ei ollut virallinen, ja yhdistyksen toiminta jatkuikin verkkaisesti. Ainakin vuonna 1923 Työväenyhdistys järjesti Kalle Karvosen johdolla ensimmäiset kesäjuhlat Kuusamossa.⁵⁸ Toimintaa vaikeutti epävirallista kieltämispäätöstä enemmän 1920-luvun alussa Työväenyhdistyksen johtohenkilöiden vangitseminen. Paavo Huttunen ja Riku Halonen tuomittiin avunannosta valtiopetoksen valmisteluun sekä Jalmari Tolsa ja Matti Karjalainen valtiopetoksesta 2-4 vuoden kuritushuonerangaistukseen vuosina 1921-1923. Heitä syytettiin osallisuudesta punaisten salaisen etappitien hoitamiseen vuonna 1920. Tämän etappitoiminnan tarkoituksena oli välittää kommunisteja sekä aseita Suomesta ja Venäjältä rajan yli viranomaisten tietämättä. Perimmäisenä tavoitteena oli kommunistien vallankaappauksen toteuttaminen. Tolsaa syytettiin myös osallisuudesta ns. läskikapinaan Kuolajärvellä vuonna 1922.⁵⁹ Johtohenkilöiden ollessa vangittuna Tammisaaressa Kuusamon Työväenyhdistyksen toiminta pysyi vähäisenä. Paavo Huttunen oli kovan linjan kommunisti ja hänen mukaansa "nämä kuusamolaiset eivät tarvitse kuin nuuskaa ja piiskaa"⁶⁰ Hän ei ymmärtänyt työväenyhdistyksen toiminnan lamaantumista.

Kommunistien vallanotto ja Työväenyhdistyksen kieltäminen

Koko 1920-luvun alun aina vuoteen 1928 sosialidemokraatit ja kommunistit muodostivat työväenyhdistyksen sisällä omat leirinsä. Vuonna 1919 Kuusamoon perustettu Puuteollisuustyöväenliiton ammattiosasto toimi kommunistien johtamana ja alkoi 1920-luvun alussa järjestää kokouksensa työväentalolla. Työväenyhdistyksen toiminnan ollessa lähes täysin lamaannuksissa kommunistit pääsivät ammattiosaston nimissä lisäämään valtaansa työväentalolla. Kommunistit järjestivät siellä luento- ja opetuskursseja, ja työväentalo jäi lähes yksinomaan heidän käyttöönsä.⁶¹ Kommunistien asemaa paransi myös yhdistyksen entisten johtohenkilöiden kovan linjan kommunistien palaaminen Kuusamoon 1920-luvun puolenvälin jälkeen rangaistuksensa kärsittyään. Palattuaan Kuusamoon Paavo Huttunen asettui asumaan työväenyhdistyksen taloon vuoteen 1928 saakka. Jalmari Tolsa toimi työväentalon vahtimestarina.⁶²

Ervasti Arvi, Heikki ja Viljam              Pesonen Antti
Haapala Niilo                                       Peura Kalle
Heikkilä Kalle ja Yrjö                          Raatesalmi Eino ja Sakari
Heikkinen Anna, Ruuri ja Viljami         Raunio Eugen
Heiskanen Eino                                   Raunio Väinö
Huttunen Reeta, Taina ja Paavo           Ronkainen Viljam
Karjalainen Anne, Kalle, Eino,            Ryhänen Taavetti
Juho, Matti ja Senja                            Spääd Albert, Armas ja Emil
Keränen Matti                                     Suopunki Iikka ja Aato
Karvonen Hilja                                   Taival Aappo ja Kalle
Kaskela Ville                                       Tauriainen Nikke
Korhonen Kustu                                  Thonberg Emil
Koskela Kalle                                    Timonen Yrjö
Kurvinen Jenny                                   Tolpanniemi Jussi
Leinonen Ilmari                                   Tolsa Iida ja Jalmari
Leskelä Tauno                                    Tuovila Eetu
Murtovaara Toivo                                Törmänen Kalle F, Kalle,
Määttä Edward                                   Ville ja Aato
Määttä Elmeri
Oikarinen Aabi, Jalmari, Kalle ja Ville

Työväenyhdistyksessä olisi näin ollut peräti 60 jäsentä vuonna 1928, kun 1920-luvun alussa Kalle Karvosen kukaan jäseniä oli noin 25 ja jäsenmäärä väheni hänen mukaansa vuosikymmenen alun jälkeen noin viiteentoista. Etsivä Keskuspoliisi oli ilmeisesti listannut kaikki mahdollisetkin jäsenet perheineen ja näin jäsenmäärä saatiin noin korkeaksi. Kommunistit kiihdyttivät toimintaansa vuoden 1928 aikana ja työväentalolla järjestettiin lokakuun alussa 1928 Pohjolan Ammatillisen Piirijärjestön ja Pohjolan Metsä- ja Uittotyöläisten sihteeristön kaksi viikkoa kestäneet kurssit, joihin oli kutsuttu kaksi luennoitsijaa. Jalmari Tolsa oli tapahtuman alkuunpanija.⁶⁶ Kommunistien vuonna 1928 perustama voimistelu- ja urheiluseura Sisu sai myös toimipaikan työväentalosta.⁶⁷

Vuoden 1929 vuosikokouksessa työväenyhdistyksessä päätettiin suorittaa avustusta Kemin työväen vaalikomitealle sekä tukea Pohjan Voima lehteä.⁶⁸ Marraskuun lopulla Kuusamon ammatilliset perusjärjestöt pitivät kolme valistustilaisuutta, joihin järjestäjien mukaan osallistui noin 500 henkilöä. Muutaman päivän kuluttua työväentalolla pidettiin myös kaksi osuustoiminnallista juhlaa, joihin järjestäjien mukaan kokoontui yli 250 henkilöä⁶⁹ Kommunistien järjestämät tilaisuudet työväentalolla herättivät yleistä paheksuntaa kuusamolaisten keskuudessa ja kommunismin vastainen ilmapiiri voimistui. Suojeluskunnan aloitteesta järjestettiin kokouksia, joissa käsiteltiin kommunistien toimintaa. Merkittävin kokous pidettiin 31.12. 1929 suojeluskunnan aluepäällikkö Vihtori Niskalan johtamana Kuusamon käräjätuvalla. Kyllösen haastattelemien paikalla läsnä olleiden Raunion, Korpuan ja Tammen mukaan kokouksen yksimielinen päätös oli se, että kommunistien "kapinaa lietsova" toiminta oli estettävä.⁷⁰

Vuoden 1930 alussa pidetyssä kokouksessa työväenyhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin EK:n mukaan "SKP:n Kuusamon pahin jäsen" Paavo Huttunen. Kuusamon nimismies Pohjanoksa puuttui Oulun lääninviraston määräyksestä työväenyhdistyksen toimintaan alkuvuodesta 1930. Hän kuulusteli johtokunnan jäsenet ja ilmoitti, että jos työväenyhdistys saadaan sosialidemokraattien haltuun ja johtokunta vaihdetaan se saa jatkaa toimintaansa. Kyllösen haastattelema yhdistyksen jäsen Väinö Raunio oli mennyt johtokunnan jäsenen Matti Karjalaisen puheille ja ehdottanut uuden johtokunnan valitsemista. Karjalainen lupasi keskustella asiasta muiden johtokunnan jäsenten kanssa, mutta he eivät halunneet sosialidemokraatteja mukaan työväenyhdistyksen johtokuntaan.⁷¹ Nimismies Pohjanoksa päätti sulkea työväentalon väliaikaisesti 26.7.1930 "epäjärjestyksen välttämiseksi, koska oli tullut sellaiseen käsitykseen, että työväentalo oli ollut kommunistien hallussa" ja pyysi EK:n Oulun alaosastolta lausuntoa asiasta. Alaosasto ei nähnyt mitään syytä, jonka nojalla talo olisi avattava uudestaan.⁷²

Työväenyhdistyksen toiminta loppui työväentalon sulkemisen jälkeen. Yhdistyksen talous oli heikossa kunnossa, mutta velkaa ei ollut Kalle Karvosen mukaan niin paljoa, etteikö sitä olisi saatu maksettua. Karvosen mukaan suojeluskuntalaiset kävivät naulaamassa työväentalon ikkunat umpeen ja yhdistyksen pöytäkirjat ja muu omaisuus takavarikoitiin.⁷³ Kommunistien valtaaman yhdistyksen toiminta haluttiin saada kuitenkin virallisestikin lopetettua. Helmikuussa 1932 Kuusamon nimismies pyysi EK:n Oulun alaosastolta syyte- ja todistusaineistoa yhdistystä vastaan. Oulun alaosastolta lähetettiin työväenyhdistyksen pöytäkirjat ja perustelut, joiden mukaan Kuusamon Työväenyhdistys on toiminut lakkautettujen Suomen sosialistisen työväenpuolueen ja Suomen sosialistisen työväen ja pienviljelijöiden vaaliliiton eli puolueen hyväksi ja on siten rikkonut lakia.⁷⁴

Työväenyhdistyksen omaisuus päätettiin myydä huutokaupalla. Suojeluskunnalla lienee osuutta pakkomyyntiin, koska sen oma taloudellinen tilanne ei ollut silloin kovin hyvä, ja työväentalo toimi sen kilpailijana järjestäen tansseja ja muita yleisötapahtumia. Näin saatiin kilpailija lopullisesti pois, ja suojeluskuntatalo oli ainoa paikka missä järjestettiin tansseja.⁷⁵ Pohjoisen Työmies lehden mukaan Kuusamon Työväenyhdistys lakkautettiin virallisesti syyskuussa 1932, ja lokakuun seitsemäntenä järjestettiin huutokauppa. Yhdistyksellä oli kirjoituksen mukaan omaisuutta varsinainen työväentalo tontteineen sekä kirkonkylän keskellä oleva palsta rakennuksineen, joihin sisältyi neljän huoneen asuinrakennus ja ulkohuoneet. Hyväksytyn tarjouksen teki autoilija Väinö Raunio ja hinta oli 30 050 markkaa, mikä oli "paikallisiinkin oloihin nähden halpa".⁷⁶ Pakkohuutokaupasta saatujen varojen valvojaksi asetettiin ylikonstaapeli Juho Törmänen, joka käytti varat omiin tarkoituksiinsa ja tuomittiin siitä syystä vajaaksi kahdeksi vuodeksi kuritushuoneeseen.⁷⁷ Kalle Karvosen mukaan "kylän herrat joivat nämä yhdistyksen varat ja tämä poliisi pantiin sitten sijaiskärsijäksi."⁷⁸

Kommunistit alkoivat heti työväentalon menettämisen jälkeen poistua kuvasta, ja johtohenkilöt lähtivät kommunismin vastaisuuden noustessa rajan yli Neuvostoliittoon. Oikeisto ei kuitenkaan harjoittanut juurikaan väkivaltaa kommunisteja kohtaan sillä vain yksi henkilö muilutettiin rajalle.⁷⁹ Lisäksi Oulun osuuskaupan Kuusamon myymälänhoitajan kommunisti Riku Halosen asunnon makuuhuoneeseen ammuttiin ilmeisesti pelottelutarkoituksessa vuonna 1930.⁸⁰ Jalmari Tolsa, Matti ja Kalle Karjalainen pakenivat Neuvostoliittoon vuonna 1931 ja Paavo Huttunen seuraavana vuonna.⁸¹ Kyllösen haastattelema Väinö Raunio kertoi, että Kuusamon Työväenyhdistys pääsi aloittamaan toimintansa sosialidemokraattien johdolla vuonna 1933. Toiminta oli vähäistä, ja jäseniä oli noin 10. Puheenjohtajana toimi sotaan asti Martti Kokko, eikä yhdistys saanut hankittua omaa taloa.⁸²

Kuusamon poliittinen tilanne 1920-luvulla ja 1930-luvun alussa sekä vasemmiston keskinäinen suhde ilmenevät eduskuntavaalitastosta. Luvut ovat prosentteja hyväksytyistä äänistä.⁸³

* IKL oli vaaliliitossa Kokoomuksen kanssa

 Sosialidemokraattien kannatus oli koko 1920-luvun hyvin vähäistä. Kommunistit, johon taulukossa laskettiin Suomen sosialistisen työväenpuolueen ja vuodesta 1924 Työväen ja pienviljelijäin vaaliliiton äänet, nousi vuoden 1927 Kuusamon toiseksi suurimmaksi pulueeksi. Näin ollen työväenyhdistyksen luisuminen kommunistien haltuun seuraavana vuonna on ymmärrettävää. Vuonna 1929 kommunistien kannatusluvut olivat korkeimmillaan, mutta muun väestön lisääntyneen kommunismin vastaisuuden ja suojeluskunnan aktiviisen toiminnan myötä heidän kannatus romahti seuraavana vuonna. Sosialidemokraatit paransivat asemiaan vuodesta 1930 lähtien kommunistien toiminnan loputtua. Maalaisliiton asema Kuusamon ylivoimaisesti suurimpana puolueena oli kuitenkin kiistaton.