Uusi muoto ja toiminnan vakiintuminen

Koillismaasäätiön perustaminen

Kuusamon Työväenyhdistyksen toiminta ajautui 1970-luvun puolivälissä taloudellisiin vaikeuksiin. Television yleistymisen myötä huvitilaisuuksiin oli entistä vaikeampi saada maksullista yleisöä. Kiinteistöjen hankintavelat rasittivat yhdistystä jopa niin, että sen laina-asioita hoidettiin johtokunnan jäsenten takaamilla vekseleillä. Sääntiöintiajatus oli ensimmäistä kertaa esillä Työväenyhdistyksen johtokunnan kokouksessa 15.9. 1974. Johtokunta oli yksimielinen siitä, että säätiöintihanke pannaan toimeen. Asian edistämiseksi valittiin valtuuskunta, jonka puheenjohtajana toimi Johannes Väisänen. Heräte Koillismaasäätiön perustamisesta oli lähtöisin Oulun Sos.-dem. piirisihteeri Markku Kainulaisen vihjeestä. Säätiön tarkoituksena olisi sosialidemokraattisen työväenliikkeen toimintamahdollisuuksien vakiinnuttaminen Koillismaalla.

Säätiöintihanketta ei mikään taho varsinaisesti vastustellut, mutta vuosia kuitenkin kului säätiön laillistamiseen. Asiaa käsiteltiin Kuusamon Työväenyhdistyksen johtokunnan kokouksessa 1.6. 1979. Kokouksessa olivat läsnä johtokunnan lisäksi kunnanvaltuutettu Jyrki Pohjola, piirisihteeri Markku Kainulainen sekä asianajaja Martti Turkka. Työväenyhdistyksen yleiselle kuukausikokoukselle päätettiin yksimielisesti ehdottaa, että Kuusamon Työväenyhdistys liittyy perustajajäsenenä perustettavaan Koillismaasäätiöön, jonka muina perustajina olivat Työväenlehdistön Kannatusyhdistys r.y. Helsingistä sekä Oulun Sosialidemokraattinen Piiri r.y. Edelleen päätettiin esittää, että Työväenyhdistys luovuttaa säätiölle omistamansa kiinteistöt, osakkeet ja muun omaisuutensa. Työväenyhdistyksen yleinen kuukausikokous hyväksyi ja vahvisti johtokunnan esitykset ja päätökset 30.8. 1979.

Koillismaasäätiölle luovutettiin Työväenyhdistyksen omistamat kiinteistöt Uivelo, Kulmio, Suuntala, Veistola, Pikku-Ruka ja Tetra-halli vuokraoikeuksineen sekä ne Kiinteistö Oy Selkos -nimisen yhtiön osakkeet, jotka olivat Työväenyhdistyksen omistuksessa. Lisäksi säätiölle luovutettiin Oulun Sos.dem. Piirin omistamat, mutta Kuusamon Työväenyhdistyksen pysyvässä hallinnassa olleet kiinteistöt Ristelä ja Tetrala, sekä Piirin omistamat Selkos -osakkeet. Omaisuuden luovutusehtoina olivat, että säätiö otti vastatakseen Työväenyhdistyksen veloista, Työväenyhdistyksen vakituiset työntekijät otettiin säätiön palvelukseen ja että Oulun Sos.-dem. Piiri r.y. nimeää aina toisen edustajansa säätiön hallitukseen Työväenyhdistyksen jäsenistä. Kuusamon Sos-dem. Työväenyhdistyksellä on suurimpana peruspääoman luovuttajana oikeuksia säätiön hallinnossa, ja sen omaisuuden sekä tuoton käytössä. Säätiön hallinnon lisäksi Työväenyhdistyksellä on edustusoikeus kiinteistöosakeyhtiöiden Selkosen, Ruska-Rukan ja Kitkankartanon hallituksissa ja yhtiökokouksissa.

Oikeusministeriö vahvisti Koillismaasäätiön säännöt ja antoi luvan säätiön perustamiseen 28.5. 1981. Yhdistyksen omaisuus säätiöitiin 1. 10. 1981, jonka jälkeen säätiön toiminta käynnistyi. Säätiön sääntöjen mukaan sen hallintoeliminä ovat valtuuskunta ja hallitus. Valtuuskuntaan kuuluu 12 perustajajärjestöjen valitsemaa henkilöä kolmen vuoden toimikausiksi. Kuusamon Sos.-dem. Työväenyhdistys ja Oulun Sos.-dem. Piiri r.y. nimeävät kumpikin viisi valtuuskunnan jäsentä ja Työväenlehdistön Kannatusyhdistys kaksi. Ensimmäiseen valtuuskuntaan valittiin varsinaisiksi jäseniksi Kuusamon Työväenyhdistyksestä Veijo Korpela, Veikko Räsänen, Elli Hiltula, Arvo Määttä ja Raili Murtovaara. Oulun Sos.-dem. Piiri r.y:stä valtuuskuntaan valittiin Oili Taivalkoski, Paavo Rautiainen, Risto Puhakka, Toini Svensk ja Seppo Paldanius sekä Työväenlehdistön Kannatusyhdistys r.y:stä Jouni Joensuu ja Pentti Ketola. Seppo Paldanius valittiin säätiön valtuuskunnan ensimmäiseksi puheenjohtajaksi.

Säätiön hallitus valitaan vuodeksi kerrallaan ja siihen kuuluu viisi jäsentä. Kuusamon Työväenyhdistys valitsee itse kaksi jäsentä ja Oulun Sos. -dem. Piiri valitsee kolmannen Kuusamon Työväenyhdistyksen jäsenen ja yhden oman jäsenen. Työväenlehdistön Kannatusyhdistys valitsee yhden hallituksen jäsenen.

Ensimmäiseen säätiön hallitukseen valittiin Kuusamon Työväenyhdistyksestä Toivo Kariniemi, Tauno Heikkilä ja Oulun Sos.-dem. Piiri r.y:n valitsemana Taisto Määttä, Oulun Sos.-dem. Piiri r.y:stä Markku Kainulainen sekä Työväenlehdistön Kannatusyhdistys r.y:stä Martti Turkka. Valtuuskunnan päätöksellä Toivo Kariniemi valittiin säätiön hallituksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Säätiön toiminnanjohtajan tehtäviä hoiti Johannes Väisänen vuodesta 1981 aina vuoteen 1995 asti, jolloin tehtävät siirtyivät Aimo Hekkalan hoidettaviksi.

 

Taloudelliset huolet vähentyvät

Koillismaasäätiön perustamisella oli luonnollisesti suuri vaikutus koko työväenyhdistyksen toimintaan Taloudellisen perustan vakiintuminen mahdollisti yhdistyksen toiminnan ilman välittömiä taloudellisia huolia. Toisaalta yhdistyksen kiinteän omaisuuden säätiöiminen aiheutti yhdistyksen toimintaresurssien vähentymisen ainakin 1980-luvun alkuvuosina.

Työväenyhdistyksen toiminnassa keskityttiin vaalityöhön sekä koulutus ja sivistystyöhön. Sosialidemokraattien menestys vuoden 1980 kunnallisvaaleissa oli varsin hyvä. Vaalitaisteluun paneuduttiin perusteellisesti, ja Erkki Poutasen vetämä vaalityöryhmä sekä yhdistyksen naisjaosto olivat hyvin toimeliaita.

Vaalitunnuksena oli "Yhdessä eteenpäin sosialidemokraatit". Puolueen äänimäärä nousi edellisiin kunnallisvaaleihin verrattuna lähes sadalla. Tetra-hallissa järjestettiin piirisihteeri Markku Kainulaisen johdolla kunnallispoliittinen koulutustilaisuus. Myös yhdistyksen muu kurssitoiminta oli vilkasta. Järjestötoiminnan kehityskursseille, laulunvetäjäkursseille ja puheenjohtajakursseille osallistuttiin varsin hyvin. Opintokerhoja pidettiin aiheista "Järjestötoiminta eläväksi", "Kunnallisvaalit 1980" ja "Sosialidemokratian suunta".

Työväenyhdistyksen eri jaostojen toiminta tehostui muutaman hieman hiljaisemman vuoden jälkeen 1980-luvun alussa. Naisjaosto järjesti vaalityönsä lisäksi arpajaisia ja esitti ohjelmia yhdistyksen juhlatilaisuuksissa. Tanssit ja arpajaiset muodostivatkin pääosan yhdistyksen tuloista säätiöintiprosessin ollessa kesken. Myös Päivän Nuorten toiminta monipuolistui. Se sai käyttöönsä kunnan nuorisotalolta kerho- ja pelihuoneet. Kerhoiltoja järjestettiin vuonna 1980 yhteensä 27, missä osallistujia oli yhteensä lähes 200. Päivän Nuorten ohjelmistossa oli kerhoiltojen lisäksi retkiä esim. kaupunginteatteriin sekä hiihtokilpailuja. Lisäksi syksyllä 1980 järjestettiin kurssi "Ihminen, ravinto ja juomat, alkoholi ja huumeet" sekä osallistuttiin kunnan järjestämille kursseille. Työväenyhdistyksen toiminnallisena tavoitteena olikin 1980-luvun alussa järjestötoiminnan elävöittäminen, jäsenmäärän lisääminen ja ennen kaikkea nuorisotyön tehostaminen.

Vuoden 1981 Koillismaan Työläistapahtuman menestyksellinen järjestäminen Kuusamossa vaati suuria ponnistuksia koko Työväenyhdistykseltä. Tapahtumaan osallistui kaikkiaan 16 000 henkeä, ja vieraina olivat mm. Kalevi Sorsa, Pertti Viinanen, Matti Ahde ja Liisa Jaakonsaari. Tapahtuma luonnollisesti näkyi ja kuului koko Kuusamon alueella ja siihen liittyi myös noin tuhannen hengen marssi Tetra-hallilta Kuusamon torille. Työväenyhdistyksen naisjaosto vastasi tapahtumassa majoitusvalvonnasta ja ruokailun järjestämisestä. Työväenyhdistyksen vappu- ja pikkujoulujuhlat keräsivät myös aina satapäin vieraita ja olivat yhdistyksen vuoden kohokohtia.

Koillismaasäätiön perustaminen hiljensi Työväenyhdistyksen toimintaa etenkin vuosina 1982 ja 1983. Taloudelliset resurssit olivat melko vähäiset ja yhdistys pyrki kehittämään järjestö- ja jaostotoiminnan kehittämiseen. Varsinkin yhdistyksen ay-jaosto oli aktiivinen. Yhdistykseen perustettiin myös uusia jaostoja kuten tiedotus- ja jäsenhuoltojaosto ja talousjaosto. Työväenyhdistyksen sisällä vallitsi resurssien puutteesta huolimatta hyvä ja positiivinen henki. Sitä kuvaa yhdistyksen naisjaoston vuoden 1984 toimintakertomuksen päättävä lause: "Sosialidemokraattinen naisjaosto kehittää toimintaansa siten, että toverillinen ja suvaitseva ilmapiiri on leimaa antavin piirre kaikessa toiminnassa." Naisjaosto osallistui vaalityön lisäksi aktiivisesti kunnallispolitiikkaan sekä rauhantyöhön. Se osallistui kunnallispoliittisiin seminaareihin ja järjesti mm. opintopiirin aiheesta "Ihmiseloa ja yhteiskunta-aiheet".

 

Kiinteistöjen myynti ja 1990-luvun alku

Muutaman hieman hiljaisemman vuoden jälkeen työväenyhdistyksen toiminta tehostui jälleen 1980-luvun puolivälin jälkeen. Vaalityön ja jäsenhankinnan tehostaminen olivat jälleen toiminnan keskeisiä tavoitteita. Vaalityössä keskityttiin henkilökohtaiseen kanssakäymiseen, sosialidemokraattiseen aatteen levittämiseen niin työpaikoilla kuin vapaa-aikanakin sekä vaaliorganisaation toiminnan tehostamiseen. Pyrkimykset onnistuivat sikäli, että puolueen kannatus nousi 8,9 %:in vuoden 1988 kunnallisvaaleissa, mutta Työväenyhdistyksen jäsenmäärää ei onnistuttu juurikaan lisäämään. Vuoden 1988 lopussa jäseniä oli 90. Kyseisen vuoden suurin juhlatapahtuma oli eittämättä presidentti Koiviston uudelleenvalinnan vaalijuhlat, joka keräsi ammattioppilaitoksen salin täyteen kansaa yli puolue- ja paikkakuntarajojen.

1980-luvun lopussa Koillismaasäätiölle luovutettujen kiinteistöjen myynti tuli ajankohtaiseksi. Säätiön perustamisen yhteydessä sille siirtyi melko korkeakorkoista velkaa, ja tilintarkastajien kehotuksesta ruvettiin etsimään kiinteistöille ostajia. Rakennustonttimaat olivat 1980-luvun lopussa verraten kysyttyjä, joten kaupat saatiin tehtyä melko nopeasti. Kauppakirja allekirjoitettiin 12.9. 1989, minkä perusteella myytiin ja luovutettiin säätiön kaikki kiinteistöt oululaiselle Insinöörityö Oy:lle. Kun säätiölle jääneet velat oli maksettu ja lopullinen kauppahinta saatu, jäi säätiön säästötilille noin kaksi miljoonaa markkaa. Tämä summa on kasvanut korkoa niin, että huolimatta Koillismaan työväenyhdistyksille annetusta rahallisesta avustuksesta ja kokoustilojen luovutuksista oli säätiön oma pääoma noussut runsaaseen 3,5 miljoonaan markkaan vuoden 1994 loppuun mennessä.

Kuusamon Työväenyhdistyksen toimitilat siirtyivät Koillismaasäätiön kiinteistöjen myynnin myötä uusiin tiloihin Kitkantie 32:teen. Uudet tilat mahdollistivat entistä paremmin omien koulutustilaisuuksien järjestämisen. Yhdistyksen jaostotoimintaa pyrittiinkin tehostamaan vetäjiä ja luottamushenkilöitä kouluttamalla sekä nuorisoa aktivisoimalla. Opintokerhotoiminta jatkui vilkkaana, ja tarina- ja käsityöiltoja järjestettiin säännöllisesti. 1990-luvun taitteessa Työväenyhdistyksen tavoitteena oli panostaa puolueen ja yhdistyksen ulkoiseen kuvaan paikkakunnalla. Niin Koillismaan Työläistapahtumissa kuin muutenkin Kuusamossa vierailleiden puolueen merkkihenkilöiden julkisuusarvo pyrittiin hyödyntämään entistä paremmin. Tämä onnistuikin varsin hyvin, ja yhdessä tehostuneen vaalityön myötä sosialidemokraatit nousivat Kuusamon toiseksi suurimmaksi puolueeksi vuoden 1992 kunnallisvaaleissa äänimäärällä 1184. Valtuustopaikkamäärä nousi myös yhdellä, ja SDP:llä oli ensimmäistä kertaa viisi paikkaa kunnanvaltuustossa kun Anneli Hekkala, Toivo Kariniemi, Leena Mustonen, Mikko Ronkainen ja Anneli Murtovaara valittiin valtuustoon.

 

Eripuraa ja yhdentymistä

Vuonna 1993 Työväenyhdistyksen johtokunnassa tapahtui vaihdoksia sisäisten erimielisyyksien takia, ja 14 vuotta yhdistyksen puheenjohtajana ja pitkään Koillismaasäätiön hallituksessa toiminut Toivo Kariniemi erosi tehtävistään. Loppuvuodesta tilanne rauhoittui ja yhdistyksen toiminta vilkastui uudestaan. Jäsenmäärä oli laskenut vuoden 1993 loppuun mennessä 80:een. Yhdistyksen sisäistä eripuraa kuvastaa vuoden 1993 toimintakertomuksessa ollut toteamus, että henkilövaihdosten myötä "Kuusamon sosialidemokraattien yhdistymisen alkusysäys sai mahdollisuuden". Alkuvuodesta 1994 suuri osa Kitkan työväenyhdistyksen jäsenistä siirtyi takaisin Kuusamon työväenyhdistykseen. Myös näiden jäsenistövaihdosten Kuusamon ja Kitkan työväenyhdistysten välillä 1990-luvun alussa taustalla oli yhtenä tekijänä henkilökohtaiset näkökantaerot eri tahojen välillä. Tämä joidenkin jäsenten keskinäinen eripura ei kuitenkaan vaikuttanut itse yhdistyksen toimintaan erityisemmin. Vuonna 1994 yhdistyksen toiminnan pääpaino oli onnistuneissa presidentinvaaleissa ja Kuusamossa järjestetyssä Työläistapahtumassa, jonka hyväksi tehtiin paljon talkootyötä. Työväenyhdistys järjesti säännöllisesti myös työttömien ruokailuja ja kahvitilaisuuksia.

Yhdistyksen toiminta on jatkunut hyvin aktiivisena ja SDP: n kannatus on kasvanut jatkuvasti Kuusamossa. Toiminnassa on painotettu yhdistyksen jäsenistön opiskelun ja itsensä kehittämisen tärkeyttä, ja erilaisiin koulutustilaisuuksiin on osallistuttu varsin innokkaasti. Vaalityö on myös luonnollisesti säilynyt yhdistyksen keskeisenä painopisteenä. 90-vuotias Kuusamon Sos.-dem. Työväenyhdistys onkin pysynyt hyvin ajan hermolla ja voi katsoa luottavaisin mielin tulevaisuuteen.

 

Vaaliasioita

Sosialidemokraattien menestys kunnallisvaaleissa oli 1940-luvun lopulta aina 1980-luvun puoliväliin saakka suhteellisen tasaista. Puolueen kannatus pysytteli noin 10 %:ssa, ja valtuustopaikkoja oli kahdesta kolmeen vaaleista riippuen. Vuosien 1984 ja 1988 vaaleissa sosialidemokraatit saivat neljä valtuustopaikkaa ja vuoden 1992 vaaleissa paikkaluku kasvoi vielä yhdellä eli puolueen kannatus on lisääntynyt viime vuosina. Kehitys on ollut samansuuntaista myös eduskuntavaaleissa.

Sosialidemokraattien kunnanvaltuutetuttuja vuoden 1964 vaaleista lähtien ovat olleet:
1964 Kalle Karvonen, Irma Murtovaara, Väinö Raunio
1968 Kalle Karvonen, Eila Tenhunen, Matti Ylönen
1972 Kalle Karvonen, Paavo Talala
1976 Jyrki Pohjola, Mandi Klemetti, Anneli Hekkala
1980 Elli Hiltula, Toivo Kariniemi, Anneli Hekkala
1984 Mikko Ronkainen, Toivo Kariniemi, Leena Mustonen, Anneli Hekkala
1988 Anneli Hekkala, Toivo Kariniemi, Leena Mustonen, Anneli Murtovaara
1992 Anneli Hekkala, Toivo Kariniemi, Leena Mustonen, Mikko Ronkainen, Anneli Murtovaara

 

Työväenyhdistyksen keskeisiä vaikuttajia

Yhdistyksen 90-vuotisen historian ajalta voitaisiin nimetä useita henkilöitä, joiden työn ansiosta yhdistys on kyennyt kehittämään toimintaansa ja selviytymään joskus kiperistäkin ongelmista. On kuitenkin varsin helppoa tuoda esiin kaksi keskeistä vaikuttajaa, jotka omalla toiminnallaan suurelta osin mahdollistivat Työväenyhdistyksen kehittymisen nykyisenkaltaiseksi toiminnaltaan vilkkaaksi ja vakaaksi yhdistykseksi. II maailmansodan jälkeen uudelleen perustetun yhdistyksen toiminnan kriittisimmät vaiheet olivat 1950- ja 1960-luvuilla, joista selviytymisessä Mirjam Majavan ja Kalle Karvosen osuus on keskeinen. Näillä värikkäillä persoonilla oli joskus vaikeuksia tulla toimeen keskenään ja yhdistyksen muunkin väen kanssa, mutta asioista päästiin aina sovintoon ja toiminta jatkui aktiivisesti yhdistyksen eteen. Kalle Karvosen sanoin: "Asiat riitelevät, eivät ihmiset".

Mirjam Majava (1921-1992) oli syntyisin Joutsenosta ja muutti Kuusamoon 1940-luvun alussa, kun hänet sodan aikana komennettiin sisärensa perässä Osuusliike Otsoon myyjäksi. Hän työskentelikin Otson palveluksessa parikymmentä vuotta vuoteen 1964 asti, jolloin hän muutti Helsinkiin. Mirjam Majava toimi Kuusamon Työväenyhdistyksessä sen uudelleen perustamisesta asti, ja hänet valittiin heti uuden yhdistyksen ensimmäiseen johtokuntaan. Majavan panos oli aivan ratkaiseva yhdistyksen nais- ja nuorisojaoston perustamisessa ja sen hyvin vireässä toiminnassa 1950-luvulla ja 1960-luvun alkupuolella. Työväenyhdistyksen puheenjohtajana hän toimi vuosina 1954-1955 ja sihteerinä yhteensä kymmenen vuotta 1950- ja 1960- luvulla. Majava osallistui myöd innokkaasti näyttämötyöhön vanhalla Tetralla. Hänen toimintansa tärkeyttä kuvastaa myös se, että kun hän lähti pois Kuusamosta vuonna 1964 naisjaoston, Päivän Nuorten ja varsinkin nuorisojaoston toiminta alkoi hiipua. Työväenyhdistysten perustamiset seudun sivukylille toteutuivat suurelta osin Majavan ansiosta. Hän kiersi kylillä ja oli mukana jokaisen työväenyhdistyksen perustavassa kokouksessa.

Mirjam Majava osallistui ahkerasti myös politiikkaan. Hän oli pitkäaikainen kunnanvaltuuston jäsen ja kauan ainoa nainen valtuustossa. Majava oli myös eduskuntavaaleissa ehdokkaana vuosina 1958 ja 1962 saaden noin tuhat ääntä molemmilla kerroilla.8

Kalle Karvonen (1900-1990) oli alkujaan kuusamolainen maatalon poika ja oli jo vuonna 1911 mukana Työväenyhdistyksen talon remonttitöissä. Karvonen kuului vuonna 1918-1919 Muurmannin legioonaan, ja viisi vuosikymmentä myöhemmin hän järjestikin uudessa Tetra-hallissa legioonalaisjuhlan, johon osallistui kymmeniä legioonalaisia ympäri Suomea. Näyttämötyö oli lähellä Karvosen sydäntä jo nuoruusvuosinakin. 1920- ja 1930-luvuilla hän oli näyttelijänä mm. Helsingissä, Riihimäessä ja Oulussa.. Karvonen palasi vuonna 1947 takaisin Kuusamoon ja perusti puusepänverstaan. Heti paluunsa jälkeen hän alkoi vaikuttaa Työväenyhdistyksessä. Vuonna 1948 hän perusti Kuusamon Näyttämö r.y:n, jonka toiminta on ollut hyvin aktiivista.

Karvonen toimi koko 1950- ja 1960-luvun ajan Työväenyhdistyksen kiinteistöasioissa keskeisenä vaikuttajana. Ilman hänen päättäväisyyttään ja tarmoaan Työväenyhdistyksen olisi ollut hyvin vaikea toteuttaa kiinteistöhankkeitaan taloudellisesti vaikeina aikoina. Tetra-hallin rakentaminen on suurelta osin hänen ansiotaan. Karvonen vastasi myös yhdistyksen juhlatilaisuuksien järjestämisestä ja paljolti ohjelmien esittämisestä tilaisuuksissa. 1970-luvun alussa Kalle Karvonen toimi muutaman vuoden yhdistyksen puheenjohtajana, kunnes muutti pois Kuusamosta Pirkkalaan. Viimeiset vuotensa hän kuitenkin vietti Kuusamossa ja oli juuri ennen kuolemaansa järjestämässä omia 90-vuotisjuhliaan.

Kalle Karvonen osallistui vuosien ajan kunnallispolitiikkaan, ja herätti peräänantamattomuudellaan pelkoa ja kunnioitusta yli puoluerajojen. Karvonen oli myös eduskuntavaaliehdokkaana vuosina 1962 ja 1966.

8Sirkka Kokon haastattelu