Työväenyhdistyksen uusi aika


Kirjoitus Kuusamon Sosialidemokraattisen Työväenyhdistyksen vaiheista toisen maailmansodan jälkeen 1970-luvulle asti perustuu yhdistyksen pitkäaikaisen vaikuttajajäsenen Johannes Väisäsen tekemiin kirjoituksiin yhdistyksen historiikkia varten. Lähteinä on ensisijaisesti käytetty yhdistyksen pöytäkirjoja. Muut käytetyt lähteet mainitaan kirjoituksessa tai osoitetaan lähdeviitteiden kautta.

Yhdistyksen vaiheita 1946-1970

  Toiminnan käynnistyminen

Lokakuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1946 Kuusamon Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys perustettiin uudelleen ja merkittiin yhdistysrekisteriin. Perustavan kokouksen puheenjohtajana toimi Toivo Murtovaara ja sihteerinä Pauli Harju. Ensimmäiseen johtokuntaan valittiin varsinaisiksi jäseniksi Toivo Murtovaara, Niilo V. Majava, Toivo Partanen, Mirjam Majava, Väinö Raunio ja Kalervo Kesälahti. Varajäseniksi valittiin Johannes Laisi, Pauli Harju, Aarne Kylmäluoma ja Iisakki Tikkanen. Uudelleen perustetun työväenyhdistyksen johtokunta koostui pääasiassa muualta Kuusamoon tulleista henkilöistä, sillä johtokunnan kymmenestä jäsenestä vain kaksi oli paljasjalkaisia kuusamolaisia. Neljä johtokunnan jäsenistä oli tosin muuttanut Kuusamoon Koillismaalta ja asustanut Kuusamossa jo pitkään, mutta loput neljä olivat tulleet Kuusamoon vasta hiljattain, ja he kuuluivat vuonna 1936 perustetun Osuusliike Otson henkilökuntaan. Tilintarkastajiksi valittiin perustavassa kokouksessa Osmo Pipinen ja Hilkka Partanen sekä varalle Eino Mustonen. Toivo Murtovaara valittiin johtokunnan puheenjohtajaksi ja Toivo Partanen varapuheenjohtajaksi. Sihteeriksi valittiin Mirjam Majava, rahastonhoitajaksi Pauli Harju ja jäsenmaksujen kantajaksi Kalervo Kesälahti. Perustavassa kokouksessa päätettiin myös ryhtyä perimään vuonna 1932 lakkautetun yhdistyksen omaisuutta, jota yrityksistä huolimatta ei löytynyt lainkaan.

Oman toimipaikan hankkimista ruvettiin suunnittelemaan heti työväenyhdistyksen toiminnan aloittamisen jälkeen, ja johtokunnan kokouksessa 6.12. 1946 päätettiin tiedustella ostettavaksi Taivalkosken Isokummussa silloin sijainneita armeijan parakkeja. Asian hoitamiseksi valittiin toimikunta, mutta kauppoja ei kuitenkaan tehty. Samassa kokouksessa valittiin yhdistyksen huvitoimikunta, jonka tehtävänä oli ohjelmanumeroiden valmistaminen Työväenyhdistyksen järjestämiin tapahtumiin yhdistyksen rahavarojen kartuttamiseksi.

Vuoden 1947 alussa päätettiin liittyä Kuluttajain Toimikunnan, Työväen Raittiusliiton sekä Suomen Vapaahuolto r.y.:n jäseneksi. Toivo Murtovaara ja Frans Koskenkorva valittiin edustamaan yhdistystä Kuluttajain Toimikunnassa. Yhdistys liittyi myös Osuusliike Otson jäseneksi, ja yhdistyksen varat päätettiin tallettaa Otson säästökassaan. Elokuussa 1947 perustettuun Sosialidemokraattisen Osuuskauppaväen Keskustoimikuntaan valittiin Työväenyhdistyksestä edustajiksi Frans Koskenkorva, Helli Alatalo, Niilo Majava, Aarne Kylmäluoma ja Kalervo Kesälahti. Työväenyhdistys pyrki näin ensimmäisen uudelleen perustamisen jälkeisen toimintavuotensa aikana lisäämään vaikutusmahdollisuuksiaan solmimalla kontakteja eri järjestöjen kanssa.

Ensimmäisen toimintavuoden tärkein tapahtuma oli kuitenkin osallistuminen syksyn 1947 kunnallisvaaleihin. Vaalit olivat erityisen tärkeät Työväenyhdistykselle, koska ne olivat ensimmäiset vaalit, joihin uudelleen perustettu yhdistys osallistui. Huhtikuun kuukausikokouksessa käsiteltiin SKDL:n ehdotus kunnallisvaaliliittoon ryhtymisestä sekä asetettiin sosialidemokraattiset kunnalisvaaliehdokkaat. Vaaliliittoneuvotteluihin SKDL:n kanssa päätettiin suostua, ja yhdistyksen puolesta neuvotteluihin valittiin Kalervo Kesälahti, Ukko Hyvärinen ja Niilo Majava. Neuvottelut eivät johtaneet tulokseen, ja elokuussa todettiin, että SKDL:n kanssa ei ollut mahdollista toimia vaaliliitossa. Kunnallisvaalien vaalityö päätettiin ulottaa koko kunnan alueelle siten, että kaikkiin vähänkin merkittäviin kyliin pyrittiin saamaan oma valtuustoehdokas. Vaalitunnukseksi hyväksyttiin "Sosialidemokraattisten työläisten ja pienviljelijäin vaaliliitto". Kirkonkylään päätettiin perustaa kolme valitsijayhdistystä. Suiningin Määttälänvaaraan, Säkkilänvaaraan, Irniin ja Keroon sekä Kurkijärvelle ja Purnuvaaraan perustettiin myös valitsijayhdistykset. Vaalien tuloksena Sosialidemokraattisten työläisten ja pienviljelijöiden vaaliliitto sai hieman alle 10 % äänistä ja kaksi edustajaa valtuustoon, Väinö Raunion ja Taneli Kyhälän.1

Marraskuun kuukausikokouksessa 1947 päätettiin perustaa opintokerho, jonka opiskeluaiheeksi valittiin työväen kunnallisoppi. Kirjojen ja muun opintomateriaalin hankinta oli Mirjam Majavan tehtävä. Samassa kokouksessa päätettiin myös perustaa Sosialidemokraattinen Pienviljelijäjaosto, johon valittiin varsinaisiksi jäseniksi Aukusti Tauriainen, Ukko Hyvärinen ja Frans Koskenkorva sekä varalle Eero Koskenkorva ja Mirjam Majava. Vuoden 1948 alussa työväenyhdistys valitsi toimikunnan valmistelemaan toimintaa eduskuntavaaleja varten. Frans Koskenkorva otti yhteyttä Taivalkosken ja Pudasjärven työväenyhdistyksiin yhteisen kansanedustajaehdokkaan valitsemiseksi. Järjestetyssä kokouksessa valittiin yhteiseksi eduskuntaehdokkaaksi Kuusamoon vuonna 1947 palannut Kalle Karvonen. Työväenyhdistys päätti myös liittyä Kalle Karvosen perustaman ja johtaman Kuusamon Näyttämö r.y:n jäseneksi yhdistyksenä.

1Kunnallisvaalitilastot mikrokortti 622. Tilastokeskus

 

Uusi talohanke

  Teatteritalon ja Valistustalon välinen vuorottelujärjestelmä toimi muutaman vuoden, mutta Työväenyhdistyksen kuukausikokouksessa marraskuussa 1959 johtokunta määrättiin etsimään tontti mahdollisesti perustettavalle taloyhtymälle, johon tulisi osakkaiksi Työväenyhdistys ja sen naisjaosto sekä Kuusamon Näyttämö, ja ehkä jokin muukin asiasta kiinnostunut yhtymä. Tontin hankinta julistettiin kokouksessa kiireelliseksi, mikä johtui lähinnä Teatteritalon lähes korjaamattomaan kuntoon rapistumisesta. Työväenyhdistys päätti asian kiirehtimiseksi ottaa yhteyttä Sdp:n rakennusmestari Eelis Ahtiaiseen ja pyytää häntä käymään Kuusamossa talosuunnitelman vuoksi. Ahtiainen laati uuden toimitalon piirustukset, ja ne saatuaan yhdistyksen johtokunta päätti tiedustella puolueelta ja piiritoimikunnalta olisivatko ne halukkaita tulemaan perustettavan taloyhtiön osakkaiksi. Työväenyhdistyksen kuukausikokouksessa kesäkuussa 1960 todettiin, että ilman puolueen ja piirin osallistumista taloyhtiöön se ei saisi riittävää kantavuutta ja varmuutta, mitä tarvittaisiin työväen sivistyksellisen, kunnallisen ja valtiollisen kehityksen eteenpäin viemiseen Kuusamossa. Jos taloyhtiössä olisi oman yhdistyksen lisäksi edellä mainitut puolue-elimet, tulisi suunniteltu omaisuus säilymään vakaasti sosialidemokraattien hallinnassa. Taloyhtiön tai yhdistyksen perustamisesta uutta toimipaikkaa varten päätettiin yksimielisesti.

 

Taloyhtiön ja toimitalon vaatimuksiin katsottiin parhaiten soveltuvaksi Kuusamon kirkonkylässä sijaitseva Toivo Murtovaaran perikunnan omistaman Kairolan tilan kotipalsta. Kesäkuussa 1960 perikunta antoi Työväenyhdistyksen pyytämän selvityksen tontin koosta ja kauppahinnasta. Työväenyhdistyksen puolesta lähetettiin Mirjam Majava, Kalle Karvonen ja Johannes Väisänen Helsinkiin neuvottelemaan toimitalon rahoituksesta sekä keskustelemaan piirustusten muuttamisesta siten, että ne olisivat jäsenistön toivomuksia ja paikkakunnan vaatimuksia paremmin vastaavia. Yhdistyksen johtokunta evästi lähetystöä, että ellei yhtymää synny, eikä rahoitukseen vaadita muita takuita kuin Työväenyhdistyksen omat varat, hanke otetaan yksinomaan Työväenyhdistyksen omaan lukuun ja laskuun. Helsingissä lähetystölle luvattiin tontin hintaa vastaava laina sekä noin kaksi kertaa tontin hintaa vastannut summa rakennuslainaksi.

Työväenyhdistys osti Kairolan tilan kotitontin. Alueen koko oli noin kaksi hehtaaria, josta rakennuskelpoista tonttimaata oli 5 570 neliömetriä. Toimitalon rakentamisen kustannusarvio lähetettiin puoluetoimikunnalle ja rahalaitoksille. Talohanke kuitenkin mutkistui, kun puoluetoimisto teki elokuussa 1960 päätöksen, jonka mukaan se ei liittynyt esitettyyn taloyhdistykseen jäseneksi, eikä antanut rakennusaikaista rahoitustakuuta. Puoluetoimisto lupasi kuitenkin toimia yhteistyössä taloasiassa. Marraskuussa 1960 toimitalohankkeen vaikeuksien takia valittiin tarkennuksia ja jäsenistön esityksiä tutkimaan nelihenkinen toimikunta, jonka jäseninä olivat yhdistyksen puheenjohtaja Sulo Köntti, rakennusmestari Toivo Hiltunen, Kalle Karvonen ja Johannes Väisänen. Toimikunta esittikin tammikuussa 1961 aivan uuden suunnitelman, johon rakennusmestari Reino Palviainen oli laatinut talotoimikunnan pyynnöstä täysin aiemmasta poikkeavan pääpiirustuksen. Yhdistyksen johtokunta päätti tutustua mm. Kuhmoon rakennettuun toimitaloon ja jatkaa hanketta uudelta pohjalta.

Kevään ja kesän 1961 aikana Työväenyhdistyksessä väiteltiin kiivaasti erilaisten ratkaisujen paremmuudesta ja lokakuun kuukausikokous hyväksyi lopullisesti uuden toimitalohankkeen ja antoi johtokunnalle oikeuden hakea rakennuslupaa. Rakennuskaavajärjestelyissä kyseinen tontti oli kuitenkin varattu liike- eikä yleisten tilojen tontiksi, ja huvirakennuksen käyttölupa olisi saatu vain viideksi vuodeksi. Rahoituksen saanti osoittautui myös luultua vaikeammaksi, ja ilmeisesti yleisesti vallinnut rahapula sai rahalaitokset lykkäämään päätöksiään ja hylkäämään anomukset. Hanke pitkittyi edelleen ja raukesi, kun vuoden 1963 aikana ei saatu rakennusrahastoa lainkaan muodostettua.

Uuden toimitilan hankkiminen pysyi vireillä vaikka Kairolan tilan hanke epäonnistuikin. Välillä suunniteltiin rakentamista kesäkuussa 1964 Rukalta ostetulle Pikku-Ruka nimiselle kolmen hehtaarin tilalle, joka toimi Työväenyhdistyksen juhannusjuhlien pitopaikkana. Yhdistyksen kuukausikokous antoi helmikuussa 1966 johtokunnalle valtuudet ryhtyä rakennustoimiin. Jatkuva talojen välisen kilpailun kiristyminen ja Rukan suunnitelmissa tapahtuneet muutokset saivat talotoimikunnan varoittamaan johtokuntaa ja tarkistamaan tuloslaskelmia, minkä tuloksena Ruka-suunnitelma jätettiin lepäämään ja ryhdyttiin kiireellisesti suunnittelemaan urheilu- ja toimitalon rakentamista Teatteritalon Ristelä-nimiselle tontille.

Teatteritalon tontti osoittautui varsin ahtaaksi, minkä vuoksi rakennuslupaan tuli velvoite vanhan rakennuksen purkamisesta viiden vuoden kuluessa. Kun tällekin rakennukselle oli käyttöä tiedossa, rajanaapuri Kalle Kauppiselta ostettiin Pääskylän tilasta 2 850 neliömetriä tonttimaata, josta muodostettiin Tetrala-niminen tila ja vanhan Teatteritalon purkutuomio saatiin poistetuksi. Työväenyhdistyksessä päätettiin yksimielisesti, että suunniteltu toimitalo Tetra-halli tehdään ja rakennetaan Oulun Sos.-dem. Piiri ry:n omistuksessa oleville Ristelä ja Tetrala nimisille tiloille niin sanotusti omana työnä. Työnjohtourakka annettiin Toivo Hiltusen hoidettavaksi. Rakennustyöt aloitettiin 23.11.1966, ja Kalle Karvonen päätettiin palkata rakennusvaiheen ajaksi tarvikehankintojen ym. asioiden hoitajaksi. Karvosen ansiot uuden Tetra-hallin rakentamisessa ja suunnittelemisessa ovat kiistattomat. Tosiasia on, että ellei hän olisi ollut erittäin aktiivisesti hanketta suunnittelemassa ja innostamassa muitakin talotoimikunnan jäseniä, niin rakennusvaihe olisi todennäköisesti myöhästynyt huomattavasti. Rakennuksen harjaannostajaiset pidettiin 2.3.1967 ja vapun aattona järjestettiin tutustumistilaisuus ja avajaistanssit käyttökelpoisessa, mutta vielä maalaamattomassa talossa. Kesän 1967 aikana talo saatiin viimeisteltyä.

 

Juhlatilaisuuksien järjestäminen

Maaliskuussa vuonna 1948 Työväenyhdistyksen kuukausikokouksessa päätettiin piiritoimiston kehoitteen myötä ruveta järjestämään vaalirahaston kartuttamiseksi maksullisia iltamatilaisuuksia. Vuoden 1948 vappujuhlia suunniteltaessa sovittiin, että juhlat tulisi järjestää yksinomaan työväenyhdistyksen omin voimin. Huhtikuussa 1948 ruvettiin tekemään alustavia järjestelypäätöksiä kesä- eli juhannusjuhlia varten. Juhlien pitopaikaksi valittiin Paavali Jurmulta vuokrattu maa-alue Rukavaaran juurella. Ensimmäisiin juhannusjuhliin päätettiin tilata kristillis-sosialidemokraattinen puhuja. Juhannusjuhlien pitopaikkana vuonna 1948 oli talkoovoimin rakennettu lava, jossa ei ollut seiniä eikä kattoa. Oulun Sos.-dem. Piirijärjestö osallistui myös juhannusjuhlien järjestämiseen, ja juhlien tarjoilupuoli oli annettu Oulun Sos.-dem. Naisjaoston tehtäväksi yhdessä Kuusamon Työväenyhdistyksen naisten kanssa. Alku olikin hyvin lupaava, sillä ensimmäiset juhannusjuhlat tuottivat bruttona noin 50 000 markkaa silloista rahaa. Juhannusjuhlat Rukavaaran juurella muodostuivat noin 20-vuotiseksi perinteeksi. Alussa myös piirijärjestö oli mukana juhlien järjestelyssä, mutta 1950-luvun puolivälin jälkeen juhlien pito jäi Kuusamon Sos.-dem. Työväenyhdistyksen hoidettavaksi. Tanssilavaa laajennettiin vuonna 1962.

Juhannusjuhlien järjestämisessä ilmeni myös vaikeuksia. Ilmeisesti juhlien hyvä kannattavuus oli 1950-luvun alussa kantautunut Rukajärven Maamiesseuran johtokunnan tietoon ja synnyttänyt katkeruutta siinä määrin, että he vaativat Paavali Jurmua peruuttamaan vuokrasopimuksen. Kiivaiden neuvotteluiden ja kirjeenvaihdon jälkeen vuokrasuhdetta päätettiin kuitenkin jatkaa. Juhannusjuhlat järjestettiin 1950-luvulta lähtien siten, että aattoilta ja yöohjelma pidettiin Rukan lavalla ja päivätanssit Teatteri- tai Valistustalossa ja myöhemmin Tetra-hallissa. Vuonna 1953 Rukan lavalla tehtiin peruskorjaus, joka maksoi 100 000 markkaa ja otettiin 300 000 markan arvoinen palovakuutus. Korjauskustannuksista vastasi yksinomaan Työväenyhdistys. Vuonna 1964 päätettiin ostaa vuokrattuna ollut noin kolmen hehtaarin alue, josta muodostettiin Pikku-Ruka niminen tila, joka puolestaan vuonna 1986 vaihdettiin kelohonkarakenteiseen Ruska-Ruka Oy -nimisen kiinteistöosakeyhtiön loma-asunto-osakkeeseen.

Juhannusjuhlat olivat työväenyhdistykselle tärkein yksittäinen tulonlähde 1950- ja 1960-luvuilla. Juhlat olivat koko pitäjän merkkitapahtuma, jonne saapui tuhansia vieraita, monet pitkienkin matkojen päästä. Juhla-alueella oli monenlaista ohjelmaa näytelmistä vedenneidon pudottamiseen ja lavatansseihin. Aluksi jokaiseen tanssiin pyrittiin myymään erillinen lippu tulojen kartuttamiseksi, mutta siitä luovuttiin valvonnan osoittautuessa ylivoimaiseksi tehtäväksi. Juhannusjuhlien esiintyjiksi oli hankittu Suomen eturivin taiteilijoita, esimerkiksi Katri-Helena ja Danny. Juhlat kestivät Rukalla usein aamu kuuteen, ja seuraavana päivänä juhlia jatkettiin Tetra-hallin pihalla.4

Muitakin juhlatilaisuuksia järjestettiin verraten ahkerasti. Tilaisuudet olivat useimmiten maksullisia ja päättyivät kahden tunnin tanssiin. Yleisön saamiseksi pyrittiin tilaisuuksiin hankkimaan mahdollisimman usein joku julkisuuden henkilö kuten Väinö Tanner, Väinö Leskinen, Tapio Rautavaara tai Repe Helismaa. Etenkin vappujuhlissa saatiin lisäksi Oulun Sos.-dem. Piiritoimistolta, Oulun Työväen sekakuorolta sekä Oulun varuskunnan soittokunnalta juhlavuutta ohjelmiin.

1950-luvun lopulla Työväenyhdistyksessä pantiin merkille, että kesäinen huvitoiminta oli keskittynyt suureksi osaksi ulkolavoille, eikä sisätiloissa järjestettyihin tapahtumiin saatu riittävästi yleisöä. Tämän myötä yhdistys ryhtyi Kalle Karvosen johdolla puuhaamaan yhdistyksen käyttöön hyvää katettua ja kevyillä seinämillä rakennettua ulkolavaa. Hankkeen toteuttamisessa oli kuitenkin odottamattomia ongelmia. Työväenyhdistyksen lisäksi hankkeeseen otettiin mukaan Kuusamon Eräveikot, jotta asia edistyisi mahdollisimman nopeasti. Kalle Karvonen löysikin hyvällä paikalla sijainneen tontin lavan rakennusta varten. Eräveikkojen edustajat menivät kuitenkin myyjän luo ilmoittaen olevansa Työväenyhdistyksen kanssa yhtiökumppaneita perustettavaa yhtiötä varten ja ostivat tonttialueen määräalan. Karvosen mentyä peräämään ostajilta yhtiön perustamisen seuraavaa vaihetta hänelle ilmoitettiin yhteistoimintaan sellaiset ehdot, joita ei voitu hyväksyä, ja yhteistyö kiinteistöyhtiön perustamiseksi raukesi. Television tulon ja lavatanssien lopahtamisen myötä tämä Nilojoen lavarakennus ei ollut kuitenkaan omistajilleen kovinkaan tuottoisa, ja se purettiin myöhemmin. Työväenyhdistykselle tilanteen kehitys merkitsi sitä, yhdistyksen toimitalohanke sai vuonna 1959 lisää tuulta alleen.

4Kalle ja Mandi Klemetin haastattelu

 

Naisjaosto

Naisilla on ollut hyvin merkittävä asema Kuusamon Sos. -dem. Työväenyhdistyksen toiminnassa yhdistyksen uudelleen perustamisen jälkeisenä aikana. Työväenyhdistyksen Naisjaosto perustettiin 29.1 1950, ja sen väliaikaiseen toimikuntaan valittiin Elina Honkanen, Elvi Korhonen, Martta Karvonen, Sylvi Haataja, Tytti Kyllönen ja Mirjam Majava. Jaoston kokoonkutsujaksi valittiin Elvi Korhonen. Naisjaoston toiminta alkoi heti varsin aktiivisesti. Se järjesti mm. ompelukurssit Teatteritalossa marras- joulukuussa 1950. Kursseille osallistui 32 naista, ja ohjaajana toimi Helga Suutarinen Ylivieskasta. Muutenkin naisjaosto herätti aktiivisuudellaan niin paljon huomiota, että heidän toimintansa vaikutti varmasti osaltaan siihen, että Sosialidemokraatit saivat vuoden 1950 Kunnallisvaaleissa kolme edustajaa valtuustoon: Väinö Raunion, Taneli Kyhälän ja Arvi Patosalmen. Naisjaoston toimikuntaan ei sen neljän ensimmäisen toimintavuoden aikana valittu uusia jäseniä, vaan sen toiminta oli alussa pääasiallisesti Työväenyhdistyksen johtokunnan alaisuudessa. Naisjaostolla oli myös aina edustus yhdistyksen johtokunnassa. Helmikuussa 1960 naisjaosto sai oman erillisen johtokuntansa.

Naisjaoston alaisuudessa toimi Päivän Nuoret- niminen lapsijaosto lähes neljänkymmenen vuoden ajan eli aina 1980-luvun puoleen väliin saakka. Päivän Nuorten ohjaustoimintaan paneuduttiin todella perusteellisesti; lasten leikkejä ja kilpailuja sekä kesäleirejä järjestettiin palkattujen ohjaajien voimin joka vuosi. Päivän Nuorista kasvoikin Työväenyhdistyksen nuorisokerholaisia sekä Nuoria Kotkia. Ompelukurssi- sekä ravintolatoimikunta toimivat myös naisjaoston alajaostoina. Ravintolatoimikunta huolehti monien Työväenyhdistyksen järjestämien tilaisuuksien tarjoiluista, ja Ompelukurssitoimikunta järjesti nimensä mukaisesti suosittuja ompelukursseja. Työväenyhdistyksen taloudelliselle toiminnalle Naisjaoston varainhankinta on ollut hyvin tärkeää. Esimerkiksi vuonna 1956 naisjaosto luovutti Työväenyhdistykselle Teatteritalon maksuun 100 000 markkaa, mikä oli vähäisellä henkilömäärällä hankittuna erittäin hyvä saavutus.

Naisjaoston toiminta oli Työväenyhdistykseen nähden varsin itsenäistä. Sillä oli omat toimintasuunnitelmat sekä talousarviot, ja se oli jäsenenä Sos.-dem. piirin Naispiiriliitossa, Suomen Sos.-dem. Naispiiriliitossa ja Sos.-dem.Raittiuspiiriliitossa. Kaikissa toimissaan naisjaostolla oli kuitenkin periaatteenaan Kuusamon Sos.-dem. Työväenyhdistyksen tukeminen. Naisjaoston toiminta oli varsinkin 1950-luvun loppupuolella hyvinkin monipuolista. Se perusti vuoden 1956 kunnallisvaaleja varten oman valitsijamiesyhdistyksen valtuustoehdokkaanaan Mirjam Majava ja lähetti puoluekursseille Vilma Kurvisen. Jaoston johtokunta vieraili ennen kunnallisvaaleja monissa sivukylissä järjestetyissä Kotien illoissa. Vuonna 1958 Naisjaosto kustansi opintopäiville Pohjola Opistoon kaikki halukkaat jaoston jäsenet. Se liittyi TSL:n alaisen Voionmaaopiston jäseneksi keskustelukerhona vuonna 1958 eli vuotta aikaisemmin kuin Työväenyhdistys liittyi opiston jäseneksi. Seuraavana vuonna Sosialidemokraattisen puolueen sisäiset riidat heijastuivat Naisjaostonkin toimintaan siten, että se yhdessä Työväenyhdistyksen kanssa päätti erota Suomen Sos.-dem. Naispiiriliitosta, jonka seurauksena Mirjam Majava lähetettiin Helsinkiin perustamaan uutta Sos.dem. Naisliittoa. Kuusamon Sos.-dem. Naisjaosto päättikin kokouksessaan 6.8.1959 ilmoittautua perustetun Naisliiton jäseneksi.

Naisjaoston keskeisin toimintasuuntaus oli kuitenkin lasten, vanhusten ja vähävaraisten auttaminen sekä työväestön sivistäminen. Päivän Nuorten toiminnan lisäksi jaosto järjesti mm. vierailuja Kuusamon kunnalliskotiin, avusti vähävaraisten joululahjakeräystä rahallisesti ja lähetti vetoomuksen Kuusamon kunnan työllisyyslautakunnalle naisten ansiotyömahdollisuuksien parantamiseksi paikkakunnalla. Kuusamon kunnan lastentarhan perushankintoihin naisjaosto osallistui yhdessä muiden naisjärjestöjen kanssa. Naisjaosto järjesti myös joka vuosi äitienpäiväjuhlia, ja päätti ryhtyä järjestämään äitien lomapäiviä yhteistyössä lähipitäjien kanssa. Työväenyhdistys oli liittynyt vuonna 1954 Oulun läänin Perheenäitien Lomakodin Kannatusyhdistykseen, mutta lomakotiin ei oltu saatu sijoitettua kuusamolaisia. Vuonna 1958 naisjaosto anoi ja sai äitien kesävirkistyspaikaksi kirkonkylässä olevan Nilon koulun, jonne valittiin 36 äitiä. Haukiputaalla sijaitsevaan Onnelaan onnistuttiin myös saamaan muutamia kuusamolaisiakin lomailemaan, mutta sielläkin oli tungosta. Vuoden 1959 alkupuolella Naisjaostossa päätettiin perustaa Irja Salmelan kehoituksesta ja hänen avustamanaan äitileiri- ja muutakin toimintaa varten yhä edelleen toimiva Koillismaan Äitien Lomahuolto r.y, jonka ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Mirjam Majava.

Naisjaoston toiminta alkoi vähitellen hiljentyä 1960-luvun alussa, ja viimeinen Työväenyhdistyksestä erillisenä hallintoyksikkönä pidetty naisjaoston yleinen kokous pidettiin toukokuussa 1966. Seuraavana vuonna sovittiin yhteisellä päätöksellä jaoston liittämisestä Työväenyhdistyksen alaosastoksi. Työväenyhdistys oli jo aiemmin ilmoittanut ottavansa omaan toimintaansa naisjaoston hoitaman ravintolaliikkeen. Yhteenkuuluvaisuuden henkeä kuvastaa naisjaoston viimeisen kokouksen pöytäkirjaan kirjattu jälkikirjoitus: "Tetra-hallin rakentamisen katsottiin vaativan kaikkien Kuusamon sosialidemokraattien yhteiseen hiileen puhaltamisen, minkä vuoksi Kuusamon Sosialidemokraattisen Työväenyhdistyksen naisjaoston toiminta alistettiin sanotun Työväenyhdistyksen alaosastoksi ilman erillistä hallintoa."

 

 

 

Nuorisokerho

Työväenyhdistyksessä nuorisotyöllä oli jo 1950-luvun alussa tärkeä asema. Joulukuussa vuonna 1952 Kuusamon Työväenyhdistys päätti järjestää iltamatilaisuuden Oulun Sos.-dem. Nuorisopiirin hyväksi. Päivän Nuorten toiminta oli tuolloin myös vilkasta. Neljän vuoden kuluttua vuonna 1956 Työväenyhdistyksen tammikuun kuukausikokouksessa päätettiin yksimielisesti perustaa yhdistyksen alajaostoksi nuorisokerho. Kerhon järjestäytymiskokous pidettiin 30.1.1956 Teatteritalolla. Nuorisokerhon puheenjohtajaksi valittiin Mirjam Majava, varapuheenjohtajaksi Veli Peltoperä, sihteeriksi Maija-Liisa Määttä, rahastonhoitajaksi Eeva Luukkanen sekä muiksi jäseniksi Alpo Murtovaara, Elvi Kinnunen ja Helena Keränen. Peruspäätöksen mukaan kerho ei ollut velvollinen maksamaan jäsenmaksua Työväenyhdistykselle eikä Sd.-puolueelle. Sen sijaan sisäänkirjoittautumismaksuksi sovittiin 50 mk ja vuosimaksuksi 200 mk. Nuorisokerhon perustamisesta päätettiin ilmoittaa Suomen Sos.-dem. Nuorisoliittoon ja Oulun läänin Sos.dem. Nuorisopiiriin. Toimintatavoitteekseen kerho asetti kokoontumisen torstai-iltaisin ohjelmalliseen viikkokoukseen.

Nuorisokerhon jäsenet osallistuivat eri puolilla maata järjestettyihin joukkotilaisuuksiin. Ensimmäisinä harrastusmuotoina olivat kansantanhut ja suomalaiset laululeikit. Vuonna 1956 Nuorisokerho osallistui Kuusamon kunnan henkisiin kilpailuihin kahdella tanhulla, jotka olivat Vesijota polska ja sottiisi. Samana vuonna kerhon seinälehti Kipinä voitti Oulussa järjestetyssä kilpailussa ensimmäisen palkinnon. Nuorisokerho järjesti myös ohjelmaa Työväenyhdistyksen vaalijuhlissa, juhannusjuhlissa Rukatunturilla sekä yhdistyksen pikkujouluissa. Ensimmäisenä toimintavuotenaan nuorisokerhon jäsenmäärä oli 14, mutta järjestetyissä toveri-illoissa kävijämäärä oli keskimäärin parikymmentä henkilöä. Nuorisokerho toimi aluksi hyvin innostuneesti, mitä kuvaa ensimmäisen vuosikertomuksen päättävä lausuma: "Nuorisokerhon perustaminen on ollut alkuna sosialidemokraattisen nuorison toiminnalle Kuusamossa. Kerhon toimikunta kiittää perusjärjestöä ja naisjaostoa taloudellisesta avusta ja lämpimästä myötämielisyydestä ja toivoo, että seuraava toimintakausi täyttäisi entistä paremmin kerholle asetetut vaatimukset ja toivomukset."

Nuorisokerhon toimikunta hoiti asioitaan suvereenisti, eikä Työväenyhdistyksellä ollut aihetta puuttua sen hallintoon. Jopa avustuksetkin tarkoitettiin aluksi antaa vain lainaksi. Vuonna 1957 nuorisokerho päätti perustaa TSL:n alaisen opintokerhon, jonka nimeksi hyväksyttiin Raito. Opintoasiamieheksi valittiin Sulevi Säkkinen. Hänet valittiin myös edustajaksi piirin neuvottelupäiville Pohjola Opistolle. Samana vuonna kerho päätti osallistua Altassa pidetylle pohjoismaiselle nuorisoleirille. Nuorisokerho sai Kuusamon kunnalta 6 000 markkaa avustusta toimintansa tukemiseen, ja se oli tuiki tarpeellinen kerholle. Nuorisokerho harjoitti myös ulkoliikuntaa kuten verkkopalloa ja kilpahiihtoa. Kajaanissa vuonna 1957 järjestetyissä hiihtokilpailuissa nuorisokerhon Eeva Luukkonen oli ensimmäinen ja Helena Keränen kolmas. Työväenyhdistyksen Rukan juhannusjuhlien järjestämisalueella kerho piti siivoustalkoita sekä järjesti omia juhlatilaisuuksia esittäen jäsentensä harjoittamia ohjelmia. Kerho esiintyi Työväenyhdistyksen omien tilaisuuksien lisäksi mm. Kuusamon kunnan Raittiusjuhlissa. Raittiustyö olikin nuorisokerhon toiminnassa ja ohjelmissa keskeisellä sijalla. Rahavarojen hankkimiseksi kerho järjesti tanssitilaisuuksia sekä myi arpoja ja vappumerkkejä.

Neljä vuotta erittäin aktiivisen nuorisokerhon toiminta alkoi yllättäen hiipua 1960-luvun alussa. Syynä tähän oli liian vähäinen jäsenmäärä, minkä seurauksena samat aktiivihenkilöt olivat joutuneet jatkuvasti kantamaan vastuun kerhon toiminnasta. Mirjam Majavan poisjäämisellä puheenjohtajan paikalta oli myös keskeinen vaikutus toiminnan hiipumiseen. Vuonna 1962 nuorisokerhon johtokunnan kokouksia järjestettiin ainoastaan kaksi, eikä nuorisokerhon toiminta enää jatkunut itsenäisenä yksikkönä vaan siirtyi Työväenyhdistyksen alaisuuteen.

Työväenyhdistysten perustaminen Kuusamon kunnan sivukylille

Voidaan sanoa, että 1950-luvulla sosialidemokraattisen aatteen leviäminen oli Kuusamon alueella voimakkaimmillaan. Sosialidemokraattinen työväenyhdistys perustettiin Purnuun vuonna 1956, Irniin vuotta myöhemmin ja Alakitkalle 1959. Lisäksi Suiningin Määttälänvaaraan perustettiin vuonna 1958 Kuusamon Sos.dem. Työväenyhdistyksen alainen opintokerho, joka toimi TSL.n valvonnassa. Alakitkalla on ilmeisesti toiminut työväenyhdistys jo 1910-luvulla, mutta sen toiminnasta ei ole saatu tarkempia tietoja.

Purnun kylän Työväenyhdistyksen perustamiskokous pidettiin Aukusti Ronkaisen talossa 11.9. 1956. Kokouksen avauksen suoritti Mirjam Majava, ja kokouksessa päätettiin yksimielisesti perustaa Sosialidemokraattinen puolueosasto, jolle annettiin nimeksi Purnunseudun Työväenyhdistys r.y. Yhdistyksen johtokunnan suuruudeksi määrättiin neljä varsinaista ja kaksi varajäsentä sekä yhdistyksen sisäänkirjoittautumismaksuksi 100 markkaa jäseneltä. Välittömasti perustamiskokouksen jälkeen yhdistyksen johtokunta piti järjestäytymiskokouksen, jossa yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Pauli Ronkainen, varapuheenjohtajaksi Aukusti Ronkainen, sihteeriksi Yrjö Ronkainen sekä rahastonhoitajaksi ja jäsenkirjuriksi Salli Ronkainen. Yhdistyksen kirjeenvaihtajaksi valittiin Yrjö Ronkainen.

Ensimmäisen toimivuoden aikana johtokunta piti kolme kokousta. Vuoden 1957 vuosikokous järjestettiin maaliskuussa, jolloin johtokuntaan valittiin samat jäsenet kuin edellisenä vuotena. Jäseniä yhdistyksessä oli tuolloin 11. Maaliskuussa 1957 yhdistykseen perustettiin huvijaosto, jonka kokoonkutsujiksi valittiin Heino Tyni ja Aune Ronkainen. Huvijaoston tehtäviin kuului askartelun ja ajanvietteen järjestäminen. Yhdistyksen toiminta oli 1950-luvun lopulla varsin verkkaista, ja jäseniä yhdistyksessä oli hieman toistakymmentä. Maaliskuun kuudentena päivänä vuonna 1960 pidetyssä kokouksessa yhdistyksessä todettiin, että sen toiminta oli ollut koko edellisen toimikauden täysin kuolleessa tilassa. Purnunseudun Työväenyhdistyksen toiminta jatkui vaatimattomana vielä parin vuoden ajan. Kuusamon Työväenyhdistys yritti vuosikokouksessaan maaliskuussa 1963 herättää yhdistystoimintaa henkiin Purnun kylässä, mutta se ei enää onnistunut.

Irnin kylälle perustettiin Sosialidemokraattinen puolueosasto 30.12. 1957. Yhdistyksen puuhamiehenä toimi Iikka Polo. Valitettavasti Irnin kylästä ovat poistuneet kaikki sen ikäpolven ihmiset, jotka voisivat antaa tietoja tämän työväenyhdistyksen toiminnasta ja yhdistyksen pöytäkirjojen ja arkistomateriaalin kohtalosta. Toiminta ei Irnissäkään liene ollut kovinkaan vireää, mutta ainakin vielä vuonna 1959 Kuusamon Työväenyhdistys harkitsi työväentalon rakentamista Irniin. Rakennusrahastoon päätettiin lahjoittaa yhden tanssi-illan tuotto, mutta rakennussuunnitelmat kuitenkin raukesivat. Mirjam Majavan rooli oli keskeinen myös Irnin Työväenyhdistyksen perustamisessa ja käytännön toimien hoitamisessa.

Alakitkalla toimi työväenyhdistys "epävirallisesti" jo 1940-luvulla, ja heillä oli silloin mm. oma tanssilavakin. Toiminta virallistettiin Pateniemen kylässä kylässä Tyyne Riekin talossa pidetyssä kokouksessa 23.10. 1959, jolloin perustettiin Kitkan Sosialidemokraatit ry. niminen puolueosasto. Puheenjohtajana tässä kokouksessa toimi Kuusamon Työväenyhdistyksestä Mirjam Majava. Perustetun yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Tyyne Riekki, varapuheenjohtajaksi Olavi Kelloniemi, sihteeriksi Lauri A. Hannula ja varsinaiseksi jäseneksi Väinö Airisniemi. Työväenyhdistyksen perustamisesta päätettiin tehdä ilmoitukset Sos.-dem. piiriin ja puoluetoimistoon. Samassa tilaisuudessa päätettiin perustaa yhdistyksen alaisuuteen naisjaosto, ja sen toimikuntaan valittiin puheenjohtajaksi Tyyne Riekki, sihteeriksi Terttu Hannula sekä lisäjäseneksi Ritva Airisniemi.

Purnun ja Irnin yhdistyksistä poiketen Kitkan Sosialidemokraatit on jatkanut toimintaansa sisukkaasti, vaikka välillä yhdistyksen toiminta onkin päässyt hieman hiipumaan. Vuonna 1960 perustettiin yhdistyksen huvitoimikunta. Myös uuden tanssilavan rakentamista suunniteltiin, ja keväällä 1960 asia pantiin vireille. Kuusamon Työväenyhdistykseltä päätettiin ottaa luvattu 100 000 markan laina tanssilavan rakentamista varten, ja se saatiinkin valmiiksi juhannukseen mennessä. Varojen keräämiseksi ja lainojen lyhentämiseksi päätettiin järjestää huvitilaisuuksia ja talkoita kaikkina kesäkauden viikonloppuina. Muutenkin yhdistyksen toiminta oli aluksi vireää, sillä yhdistyksen perustamisesta vuoden 1960 loppuun järjestettiin 17 yhdistyksen kokousta. Yhdistyksen toimihenkilöitä lähetettiin myös aktiivisesti erilaisille kursseille. 1960-luvun puolenvälin jälkeen yhdistyksen toiminta kuitenkin alkoi taantua. Yhdistys oli taloudellisissa vaikeuksissa, eikä tanssilavakaan tuottanut kovin hyvin. Vuoden 1967 vuosikokouksessa suunniteltiin jopa yhdistyksen lakkauttamista. Toimintaa päätettiin kuitenkin jatkaa, mutta tanssilava ja sen tontti päätettiin myydä taloudellisten vaikeuksien takia. Vuonna 1971 kaupat oli tehty ja yhdistyksen velat saatiin maksettua. Koko 1970-luvun yhdistys toimi muutaman jäsenen voimin. Vuonna 1979 toimintaa päätettiin tehostaa ja yritettiin hankkia nuorempia jäseniä yhdistykseen, mutta siinä ei juurikaan onnistuttu. Vuoden 1979 ja 1983 välillä yhdistys ei järjestänyt yhtään kokousta. Vuonna 1984 toimintaa ruvettiin jälleen elvyttämään. Yhdistyksen toiminta vilkastukin hieman ja vuoden 1988 kunnallisvaaleihin se päätti asettaa oman ehdokkaan. 1990-luvun alussa yhdistyksen jäsenmäärä kasvoi, kun Kuusamon Työväenyhdistyksestä siirtyneet hyväksyttiin jäseniksi, mutta 1994 suurin osa Kitkan - yhdistyksen jäsenistä siirtyi takaisin Kuusamon Työväenyhdistykseen. Kitkan Sosialidemokraattien toiminta jatkuu kuitenkin edelleen, vaikka se onkin viime vuosina jälleen hieman hiipunut.